Yläpalkin lukitus:
Ikkuna Sivu

Vastaa keskusteluun
 
 (lankaan 15960)
Sallitut tiedostomuodot tällä laudalla: gif, jpg, mp3, pdf, png, rtf, swf, txt
Suurin sallittu tiedostokoko tällä laudalla on 97891 KB.
Kirjoita kenttään alleviivattu osa videon osoitteesta:
http://www.youtube.com/watch?v=FcVLJyIi2NE
http://vimeo.com/30455543
Salasanaa tarvitaan AP-tagia ja viestin tai kuvan poistoa varten



1420916__safe_artist-colon-scarlet-dash-spectrum_applejack_oc_bat+pony_bed_blushing_canon+x+oc_commission_cuddling_cute_earth+pony_female_hat_jackabete[1].png - ( 4.92MB , 3000x3900 )
15960 No. 15960
Edellisessä unilangassa tuli bumplimitti vastaan, joten tässä ponilaudan kolmas threadi poniaiheisille unille.

Edellinen threadi: http://ponilauta.fi/k/res/8814.html
Laajenna kaikki kuvat
No. 15961
1237414__safe_twilight+sparkle_box_metal+gear_natg_future+twilight_exclamation+point_artist-colon-flutterthrash_cardboard+box_metal+gear+solid[1].png - ( 1.30MB , 1827x2247 )
15961
Viimeyönä näin unta jossa hiiviskelin johonkin laitokseen Metal Gear -tyyliin. Valitettavasti Fluttershy huomasi minut, joten otin hänet vangikseni estääkseni häntä ilmiantamasta minua. Fluttershy oli tästä hyvin peloissaan, ja minä yritin lohduttaa häntä parhaani mukaan että päästäisin hänet vapaaksi kunhan itse pääsen ulos täältä.

Lopulta jätin Fluttershyn johonkin taakseni kävelläkseni ulos laitoksen portista muiden töistä lähtevien ihmisten joukkoon sulautuneena. Ovella oli vartiossa Starlight Glimmer, ja vaikka hän olikin kesittynyt ennenkaikkea vartioimaan ulkoa sisäänpäin pyrkiviä uhkia vastaan, ponin suurilla silmillä hän näki varmasti yhtä hyvin yhdeksänkymmentä astetta sivullekkin suoraan ihmisjoukkoon jonka mukana kävelin. Yritin pitää pääni kylmänä ja käyttäytyä normaalisti, mutta heräsin ennenkuin pääsin turvallisesti ulos asti.
No. 15966
the_realm_of_sleep_by_rockingscorpion-d902f3r.jpg - ( 580.14KB , 1000x712 )
15966
Viimeaikoina olen jostain syystä ruvennut saamaan flashbackejä kaikennäkösiin uniin jopa vuosienkin takaa. Tuli tuossa hiljattain mieleen yksi eriskummallisimpia "unia", joka on vieläpä poniaiheinen. Kyseessä ei ollut tavanomainen uni, vaan olin hereillä ihan keskellä päivää ja mieleni oli kovin maassa. Väsähdin ja suljin silmäni, ja sillä sekunnilla putosin uneen, vaikken nukahtanutkaan.

Havahduin ahdingostani ja huomasin olevani Applejack. Makasin karulla kallioisella erämaalla. Takanani avautui niin synkkä maisema, ettei mustasta voinut erottaa pilvien loppua ja maan alkua. Jotenkin olin sieltä päässyt karkuun. Sydämeni oli riutunut ja hento: kärsimyksessä taottua lohtua, myrskyn jälkeistä toivoa ja näistä yhteenkudottua nöyrää huokausta. Sen siivittämänä nousin pehmoisille kavioilleni, ja heikkoudestani ammensin heleää voimaa. Taivas heijasti tunteitani kuin rauhaisa lampi: edessäpäin musta hiipui harmaaseen, kahden maailman utuiseksi rajaksi.

Lähdin laukkaamaan eteenpäin, askeleeni ripeät, mutta höyhenen kevyet. Punertava tomu pölisi kavioideni alla ja tummat terävät kalliot viilettivät ohitseni. Saavuin jyrkänteen reunalle, josta avautui maisema ankeaan synkkien vuorien syleilemään laaksoon. Sinne vei polku, jota epäröimättä rupesin seuraamaan. Saavuttuani alas näin ympärilläni samaa erämaata, eikä missään näkynyt tietä ulos laaksosta, taivaskin oli tasaisen harmaa. Lannistumatta karautin kevyeen laukkaan ainoaan suuntaan, jonka tiesin: eteenpäin.

Vuoret kutistui takanani ja suureni edessäni. Horisonttia tavoitellessani näin vuoressa syvän arven: suunnattoman rautaisen portin. Se aukesi itsestään ja paljasti sisältään tunnelin. Tunneli jatkui ja jatkui, mutta jossain kaukana näkyi pienenpieni kipinä. Se suureni askel askeleelta, kunnes se puhkesi kukkaan ja avautui tunnelin suuksi. Sen läpi kuljin.

Edessäni oli rinne alaspäin, ja lohduton louhikko hiljaa virkosi vehreäksi ruohoksi ja metsäksi. Taivas riisui harmautensa iltaiseksi värien kirjoksi. Tummaa syvää sinistä, taianomaista purppuraa, hellää hehkua. Kirmasin polkua pitkin metsään ja hidastin käyntiäni, kun toivo vaihtui rauhaksi ja suruni iloksi, ja saatoin viimein lepuuttaa uskollisia kavioitani. Metsä hehkui lempeästi ja kaikki sen kirjavat kukat, puut ja tulikärpäset lauloivat tervetuloa, ei sanoin, vaan värein.

Havahduin hereille tästä näystä ja ahdinkoni oli poissa, mieleni rauhallinen ja toiveikas. Harvoin unella on niin voimakas vaikutus, että se lohduttaa vielä vuosienkin jälkeen. Tämä on kyllä yksi rakkaimpia uniani ikinä.
No. 15970
222588__safe_rarity_screencap_hub+logo_faic_derp_youtube+poop.png - ( 142.31KB , 463x334 )
15970
Viimeyön unessa Rarity oli rakentanut varsijousipistoolin, ja testaili sitä kanssani Kokkolan kaduilla. Ensin hän yritti ampua pulua, mutta vaikka se oli tulossa kohti niin superraskas metallinuoli putosi maahan sen eteen ja upottautui asfalttiin. Sensijaan että Rarity olisi vaivautunut kaivamaan nuolta ylös, hän käytti mystistä kykyä kelata aikaa aiempaan "kohtaukseen" ennen pulun näkemistä, ja kokeili ampua nuolella vastaantulevaa autoa. Jälleen kerran nuolen rata jäi lyhyeksi, ja minä ehdotin että Rarity tekisi aseeseen tähtäimen pudotusta varten, mahdollisesti jopa etäisyyksien mukaan niin että nuolet saisi lentämään oikeassa kaaressa mille tahansa matkalle. Rarity ei kuunnellut, vaan skippasi taas aikaa taaksepäin ja tälläkertaa yritti ampua moottoripyöräilijää. Nuoli jäi kiinni moottoripyörän bensatankkiin, ja Rarity skippasi aikaa taas taaksepäin saadakseen sen takaisin. Lopulta Rarityn aikahyppely kuitenkin meni liian pitkälle ja päädyimme Youtubepooppiin. Maailman värit muuttuivat kaleidoskooppiseksi mössöksi ja kaikki kausaliteetti hajosi totaalisesti, joten tässä tilanteessa oli mahdotonta tehdä mitään rakentavaa ennenkuin heräsin.


Poista viesti
[]

Ilmianna viesti